|
Veljesten kilpailu kuninkuudesta
Adonia, Haggitin poika, korotti
itsensä ja sanoi: "Minä tahdon tulla kuninkaaksi". Ja
hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja
viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.
Hänen isänsä ei koskaan elämässään
ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Kuinka sinä
noin teet?" Hän oli myöskin hyvin kaunis mies; ja äiti
oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen.
Hän neuvotteli Jooabin, Serujan
pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa; ja he kannattivat
Adonian puoluetta. Mutta pappi Saadok ja Benaja,
Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Siimei, Rei ja
Daavidin urhot eivät olleet Adonian puolella.
Adonia teurasti lampaita, raavaita ja
juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin
lähteen ääressä. Ja hän kutsui kaikki veljensä,
kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan
palvelijat; mutta profeetta Naatanin, Benajan, urhot ja
veljensä Salomon hän jätti kutsumatta.
Silloin Naatan sanoi Batseballe,
Salomon äidille, näin: "Etkö ole kuullut, että Adonia,
Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin
siitä mitään tietämättä? Niin tule nyt, minä annan
sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi
Salomon hengen. Mene kuningas Daavidin tykö ja sano
hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut
palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on
tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun
valtaistuimellani? Miksi siis Adonia on tullut
kuninkaaksi? Ja katso, sinun vielä puhutellessasi
kuningasta siellä, tulen minä sinun jälkeesi sisään ja
vahvistan sinun sanasi."
Niin Batseba meni kuninkaan tykö
makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha; ja
suunemilainen Abisag palveli kuningasta. Batseba kumarsi
ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi:
"Mikä sinun on?"
Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä
olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi,
kautta: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi
minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani'.
Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä,
herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään. Hän on
teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita
ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja
sotapäällikkö Jooabin; mutta palvelijasi Salomon hän on
jättänyt kutsumatta. Sinua kohti, herrani, kuningas,
ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että
ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani, kuninkaan,
valtaistuimella hänen jälkeensä. Muuten käy niin, että
kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä tykö,
minua ja minun poikaani Salomoa pidetään rikollisina."
Ja katso, hänen vielä puhutellessaan
kuningasta tuli profeetta Naatan.
Ja kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso,
profeetta Naatan on täällä". Ja tämä tuli kuninkaan
eteen ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen.
Naatan sanoi: "Herrani, kuningas,
sinäkö olet sanonut: 'Adonia on tuleva kuninkaaksi minun
jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani'? Sillä
hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä,
juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan
pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin; ja katso, he
syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat:
'Eläköön kuningas Adonia!' Mutta minut, sinun
palvelijasi, pappi Saadokin, Benajan, Joojadan pojan, ja
sinun palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.
Onko tämä lähtenyt herrastani, kuninkaasta, sinun
antamatta palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani,
kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?"
|
 |
Kuningas Daavid vastasi
ja sanoi: "Kutsukaa minun luokseni Batseba". Kun hän
tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä, vannoi
kuningas ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, joka on
pelastanut minut kaikesta hädästä: niinkuin minä vannoin
sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin:
'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun
jälkeeni, hän on istuva minun valtaistuimellani minun
sijassani', niin minä tänä päivänä teen".
|
|
Silloin Batseba kumartui
kasvoillensa maahan ja osoitti kuninkaalle
kunnioitusta ja sanoi: "Herrani, kuningas
Daavid, eläköön iankaikkisesti!"
Ja kuningas Daavid sanoi:
"Kutsukaa minun luokseni pappi Saadok,
profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika".
Niin he tulivat kuninkaan eteen.
Ja kuningas sanoi heille:
"Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja
pankaa poikani Salomo minun oman muulini
selkään ja viekää hänet alas Giihonille.
Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan
voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Ja
puhaltakaa pasunaan ja huutakaa: 'Eläköön
kuningas Salomo!' Seuratkaa sitten häntä
tänne, että hän tulisi ja istuisi minun
valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana minun
sijassani. Sillä hänet minä olen määrännyt
Israelin ja Juudan ruhtinaaksi."
Silloin Benaja, Joojadan
poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Amen!
Niin sanokoon Herra, minun herrani,
kuninkaan, Jumala. Niinkuin Herra on ollut
minun herrani, kuninkaan, kanssa, niin
olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen
valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on
herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin."
Niin pappi Saadok,
profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika,
sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He
panivat Salomon kuningas Daavidin muulin
selkään ja saattoivat hänet Giihonille. Ja
pappi Saadok otti öljysarven majasta ja
voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasunaan,
ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas
Salomo!" Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja
kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin
suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän
huudostansa. Mutta Adonia ja kaikki
kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan,
kuulivat sen, juuri kun olivat lopettaneet
syöntinsä. Ja kun Jooab kuuli pasunan äänen,
sanoi hän: "Mitä tuo huuto ja pauhu
kaupungissa tietää?"
Hänen vielä puhuessaan
tuli Joonatan, pappi Ebjatarin poika; ja
Adonia sanoi: "Tule tänne, sillä sinä olet
kunnon mies ja tuot hyviä sanomia".
Joonatan vastasi ja sanoi
Adonialle: "Päinvastoin! Herramme, kuningas
Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi.
Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi
Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan,
Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja
he panivat hänet kuninkaan muulin selkään.
Ja pappi Saadok ja profeetta Naatan
voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi, ja
he tulivat sieltä riemuiten, ja koko
kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se
huuto, jonka te kuulitte. Onpa Salomo jo
istunut kuninkaan valtaistuimellekin, ja
kuninkaan palvelijat ovat tulleet
onnittelemaan meidän herraamme, kuningas
Daavidia, ja sanoneet: 'Antakoon sinun
Jumalasi Salomon nimen tulla vielä
mainehikkaammaksi kuin sinun nimesi ja
tehköön hänen valtaistuimensa vielä
suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi'.
Ja kuningas on rukoillut vuoteessansa. Ja
vielä on kuningas puhunut näin: 'Kiitetty
olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä
päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan
minun valtaistuimellani, niin että minä olen
sen omin silmin nähnyt'."
Silloin kaikki Adonian
kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan ja
nousivat ja menivät kukin tiehensä.
Mutta Adonia pelkäsi
Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin
sarviin.
Salomolle ilmoitettiin:
"Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa
tarttunut alttarin sarviin ja sanonut:
'Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä
päivänä, ettei hän miekalla surmaa
palvelijaansa'".
Silloin Salomo sanoi:
"Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, ei
hiuskarvakaan hänen päästään ole putoava
maahan; mutta jos hänessä huomataan jotakin
pahaa, on hänen kuoltava".
Ja kuningas Salomo
lähetti tuomaan hänet pois alttarilta; niin
hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa. Ja
Salomo sanoi hänelle: "Mene kotiisi".
Daavidin neuvot pojalleen
Salomolle
Kun lähestyi aika, jolloin
Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa
Salomoa sanoen: "Minä menen kaiken maailman
tietä; ole luja ja ole mies. Ja noudata Herran, Jumalasi,
määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä
ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä,
oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on
kirjoitettuna Mooseksen laissa, että
menestyisit kaikessa, mitä teet, ja
kaikkialla, minne käännyt; että Herra täyttäisi tämän
sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun
poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että
vaeltavat minun edessäni uskollisesti,
kaikesta sydämestänsä ja kaikesta
sielustansa, niin on mies sinun suvustasi
aina oleva Israelin valtaistuimella'.
Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab,
Serujan poika, on tehnyt minulle - tiedät,
mitä hän teki kahdelle Israelin
sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle,
ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän
tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan
aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka
hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä,
jotka hänellä oli jalassaan. Niin tee nyt viisautesi mukaan
äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa
rauhassa mennä alas tuonelaan. Mutta gileadilaisen Barsillain
pojille osoita laupeutta, niin että he
pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun
pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun
avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi
Absalomia.
Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen
Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla
kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin.
Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille,
vannoin minä hänelle Herran kautta ja
sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'. Mutta älä sinä jätä häntä
rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies
ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä,
saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä
alas tuonelaan."
Sitten Daavid meni lepoon
isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin
kaupunkiin. Ja aika, jonka Daavid hallitsi
Israelia, oli neljäkymmentä vuotta:
Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja
Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä
kolme vuotta.
Salomon kuninkuus
vahvistuu
Salomo istui isänsä Daavidin
valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli
hyvin vahvaksi.
Mutta Adonia, Haggitin poika,
tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä
sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän
vastasi: "Rauhaa".
Sitten hän sanoi: "Minulla on
asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu".
1Ki 2:15 Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät,
että kuninkuus oli minun, ja että koko
Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että
minusta tulisi kuningas. Mutta sitten
kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun
veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
Yhtä minä nyt sinulta pyydän;
älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle:
"Puhu".
Hän sanoi: "Puhu kuningas
Salomolle - sillä sinulta hän ei sitä kiellä
- että hän antaisi minulle suunemilaisen
Abisagin vaimoksi".
Batseba vastasi: "Hyvä. Minä
puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
Silloin Batseba meni kuningas
Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian
puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä
vastaan ja kumarsi häntä ja istui
valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille
asetettiin istuin, ja hän istui hänen
oikealle puolellensa.
Sitten hän sanoi: "Minulla on
sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta
kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä,
äiti, minä en sinulta kiellä".
Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi
Adonialle vaimoksi".
Mutta kuningas Salomo vastasi ja
sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös
kuninkuutta hänelle - hänhän on minun vanhin
veljeni - hänelle ja pappi Ebjatarille ja
Jooabille, Serujan pojalle."
Ja kuningas Salomo vannoi Herran
kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua
nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään
maksaa sitä, että on puhunut näin.
Ja nyt, niin totta kuin Herra
elää, joka on minut vahvistanut ja on
asettanut minut isäni Daavidin
valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan
on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä
päivänä kuolemalla rangaistava."
Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet
kuoliaaksi; ja hän kuoli.
Ja pappi Ebjatarille kuningas
sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä
sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt
surmaa, koska sinä olet kantanut Herran
Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä
ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni
on kärsinyt."
Niin Salomo karkoitti Ebjatarin
olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan,
minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin
suvusta.
Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille - sillä Jooab oli liittynyt
Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt
Absalomiin - pakeni Jooab Herran majaan ja
tarttui alttarin sarviin.
Mutta kun kuningas Salomolle
ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran
majaan ja on alttarin ääressä", lähetti
Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen:
"Mene ja lyö hänet kuoliaaksi".
Benaja meni Herran majaan ja
sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule
ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä
kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan
sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab
puhui, ja näin hän vastasi minulle".
Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet
kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit
minusta ja minun isäni perheestä sen
viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. Herra antakoon hänen verensä
tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän
löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat
häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi
heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä
mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan,
Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin
pojan, Juudan sotapäällikön. Heidän verensä tulkoon Jooabin
pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään
päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja
hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja
hänen valtaistuimellansa olkoon rauha
Herralta iankaikkisesti."
Niin Benaja, Joojadan poika,
meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet
haudattiin omaan taloonsa erämaahan. Ja kuningas asetti Benajan,
Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen
päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas
asetti Ebjatarin sijalle.
Sen jälkeen kuningas lähetti
kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna
itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä,
menemättä sieltä sinne tai tänne. Sillä jona päivänä sinä lähdet
sieltä ja menet Kidronin laakson poikki,
sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla
kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi
päälle."
Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä
on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut,
niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei
asui Jerusalemissa kauan aikaa.
Mutta kolmen vuoden kuluttua
tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi
palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin
kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin:
"Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa". Niin Siimei nousi ja satuloi
aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään
palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi
palvelijansa Gatista.
Ja kun Salomolle ilmoitettiin,
että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin
ja palannut takaisin, lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole
vannottanut sinua Herran kautta ja
varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä
lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä
päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla
kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on;
minä olen kuullut'. Miksi et ole pitänyt Herran
valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle
annoin?"
Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät,
kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun
isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi
pahan omaan päähäsi. Mutta kuningas Salomo on oleva
siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva
iäti vahva Herran edessä."
Ja kuningas käski Benajaa,
Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet
kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus
vahvistui Salomon käsissä.
Jumala puhuu Salomolle
unessa
Salomo tuli faraon,
Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon
tyttären vaimokseen. Ja hän vei hänet
Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut
rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin
ja Jerusalemin ympärysmuurin.
Mutta kansa uhrasi
uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei
vielä oltu rakennettu temppeliä Herran
nimelle.
Salomo rakasti Herraa ja
vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan;
kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti
uhrikukkuloilla.
Niin kuningas meni
Gibeoniin, uhraamaan siellä, sillä se oli
suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo
uhrasi sillä alttarilla.
 |
Gibeonissa Herra
ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja
Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot,
että minä sinulle antaisin".
Salomo vastasi:
"Sinä olet tehnyt suuren laupeuden
palvelijallesi, minun isälleni
Daavidille, koska hän vaelsi sinun
edessäsi totuudessa ja
vanhurskaudessa sekä vilpittömällä
sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä
olet säilyttänyt hänelle tämän
suuren laupeuden ja antanut hänelle
pojan, joka istuu hänen
valtaistuimellansa, niinkuin on
laita tänä päivänä.a nyt, Herra,
minun Jumalani, sinä olet tehnyt
palvelijasi kuninkaaksi minun isäni
Daavidin sijaan; mutta minä olen
kuin pieni poikanen: en osaa lähteä
enkä tulla. Ja palvelijasi on
keskellä sinun kansaasi, jonka olet
valinnut, niin monilukuista kansaa,
että sitä ei voi laskea eikä lukea
sen paljouden tähden.
|
Anna sentähden
palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni
sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän
pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun
suurta kansaasi tuomita?"
Herralle oli otollista,
että Salomo tätä anoi.
Jumala sanoi hänelle:
"Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi
pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi
henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä
kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso,
minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan
sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen,
niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen
sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi
minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä
rikkautta että kunniaa, niin ettei koko
elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva
sinun vertaistasi. Ja jos sinä vaellat minun
teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja
käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid
vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän."
Siihen Salomo heräsi; ja
katso, se oli unta. Ja kun hän tuli
Jerusalemiin, astui hän Herran liitonarkin
eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti
yhteysuhrin ja laittoi pidot kaikille
palvelijoillensa.
Salomon viisaus
Siihen aikaan tuli kaksi
porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen
eteensä.
Ja toinen nainen sanoi:
"Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme
samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen
luonansa siinä huoneessa.
|
|
 |
Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kun minä
olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme
yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme
huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa.
Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä
hän oli maannut sen. Niin hän nousi keskellä yötä ja
otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa
ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän
pani minun povelleni. Kun minä aamulla nousin imettämään
poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä
tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan
minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt."
Niin toinen nainen sanoi: "Ei ole niin; vaan
tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on
sinun poikasi".
Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin; tuo
kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun
poikani".
Näin he riitelivät kuninkaan edessä.
|
|
Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa
oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi'. Ja
toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun
poikasi, ja elossa oleva on minun poikani'."
Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle
miekka". Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka.
Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva
lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen
puoli toiselle".
|
|
 |
Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen,
jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä
tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden - hän sanoi: "Oi
herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää
surmatko sitä". Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä
sinulle; viiltäkää!"
Niin kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa
tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on
sen äiti."
Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka
kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä
he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden
jakamiseen.
Salomon rikas valtakunta
Kuningas Salomo oli koko
Israelin kuningas.
Nämä olivat hänen ylimmät
virkamiehensä: Asarja, Saadokin poika, oli ylipappina;
Elihoref ja Ahia, Siisan pojat, olivat kirjureina;
Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina; Benaja,
Joojadan poika, oli sotaväen ylipäällikkönä; Saadok ja
Ebjatar olivat pappeina. Asarja, Naatanin poika, oli
ylimaaherrana; Saabud, Naatanin poika, pappi, oli
kuninkaan ystävänä. Ahisar oli linnanpäällikkönä;
Adoniram, Abdan poika, oli verotöiden valvojana.
Salomolla oli kaksitoista maaherraa,
yli koko Israelin, joiden oli hankittava kuninkaan ja
hänen hovinsa elintarpeet; yhtenä kuukautena vuodessa
oli kunkin hankittava elintarpeet.
Nämä olivat heidän nimensä: Huurin
poika Efraimin vuoristossa; Dekerin poika Maakaassa,
Saalbimissa, Beet-Semeksessä, Eelonissa ja
Beet-Haananissa; Hesedin poika Arubbotissa; hänellä oli
Sooko ja koko Heeferin maa; Abinadabin poika koko Doorin
kukkula-alueella; hänellä oli vaimona Taafat, Salomon
tytär; Baana, Ahiludin poika, Taanakissa ja Megiddossa
ja koko Beet-Seanissa, joka on Saaretanin sivulla
Jisreelin alapuolella, Beet-Seanista aina Aabel-Meholaan,
tuolle puolelle Jokmeamin; Geberin poika Gileadin
Raamotissa; hänellä oli Jaairin, Manassen pojan,
leirikylät, jotka ovat Gileadissa; hänellä oli siis
Argobin seutu, joka on Baasanissa, kuusikymmentä suurta,
muureilla ja vaskisalvoilla varustettua kaupunkia;
Ahinadab, Iddon poika, Mahanaimissa; Ahimaas Naftalissa;
hänkin oli ottanut vaimokseen Salomon tyttären,
Baasematin; Baana, Huusain poika, Asserissa ja
Bealotissa; Joosafat, Paaruahin poika, Isaskarissa;
Siimei, Eelan poika, Benjaminissa; Geber, Uurin poika,
Gileadin maassa, Siihonin, amorilaisten kuninkaan, ja
Oogin, Baasanin kuninkaan, maassa; sillä siinä maassa
oli yksi maaherra.
Juudaa ja Israelia oli paljon, niin
paljon kuin hiekkaa meren rannalla; he söivät ja joivat
ja olivat iloisia.
Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia
Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan ja Egyptin
rajaan asti. He toivat lahjoja ja palvelivat Salomoa,
niin kauan kuin hän eli.
Salomon jokapäiväinen muona oli:
kolmekymmentä koor-mittaa lestyjä jauhoja ja
kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja, kymmenen
syöttöraavasta, kaksikymmentä laitumella käyvää raavasta
ja sata lammasta; näitten lisäksi peuroja, gaselleja,
metsäkauriita ja syötettyjä hanhia.
Sillä hän vallitsi kaikkea
Eufrat-virran senpuoleista maata, Tifsahista aina
Gassaan saakka, kaikkia Eufrat-virran senpuoleisia
kuninkaita; ja hänellä oli rauha joka puolelta
yltympäri, niin että Juuda ja Israel asuivat
turvallisesti, itsekukin viinipuunsa ja viikunapuunsa
alla, Daanista Beersebaan asti, niin kauan kuin Salomo
eli.
Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta
hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta
ratsuhevosta.
Ja maaherrat hankkivat, kukin
kuukautenaan, elintarpeet kuningas Salomolle ja
kaikille, joilla oli pääsy kuningas Salomon pöytään,
antamatta minkään puuttua.
Myöskin ohrat ja oljet hevosille ja
juoksijoille he toivat, kukin vuorollaan, siihen
paikkaan, missä hän oleskeli.
Jumala
antoi Salomolle viisautta ja ymmärrystä ylen runsaasti
ja älyä niin laajalti, kuin on hiekkaa meren rannalla,
niin että Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien
Idän miesten ja kaikkien egyptiläisten viisaus.
|
 |
Hän oli viisaampi kaikkia
ihmisiä, viisaampi kuin esrahilainen Eetan ja Heeman,
Kalkol ja Darda, Maaholin pojat; ja hänen nimensä tuli
kuuluksi kaikkien ympärillä olevien kansojen
keskuudessa.
Salomo sepitti
kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen
laulujansa oli tuhatviisi.
Hän puhui puista,
Libanonin setripuusta alkaen isoppiin asti,
joka kasvaa seinän vieressä. Hän puhui myös
karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja
kaloista.
Salomon viisautta tultiin
kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan
kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet
hänen viisaudestansa.
|
Herran temppelin suunnittelutyö alkaa
|
 |
Hiiram, Tyyron kuningas,
lähetti palvelijoitansa Salomon luo, kuultuaan, että
hänet oli voideltu kuninkaaksi isänsä sijaan; sillä
Hiiram oli aina ollut Daavidin likeinen ystävä.
Salomo lähetti Hiiramille tämän sanan: "Sinä
tiedät, ettei minun isäni Daavid voinut
rakentaa temppeliä Herran, Jumalansa,
nimelle niiden sotien tähden, joilla häntä
joka puolelta ahdistettiin, kunnes Herra oli
laskenut viholliset hänen jalkojensa alle.
Mutta nyt Herra, minun Jumalani, on suonut
minun päästä rauhaan joka taholla; ei ole
vastustajaa eikä vaaran uhkaa.
Sentähden minä aion rakentaa temppelin
Herran, Jumalani, nimelle, niinkuin Herra
puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:
'Sinun poikasi, jonka minä asetan
valtaistuimellesi sinun sijaasi, on
rakentava minun nimelleni temppelin'.
|
Niin käske nyt hakata minulle
setripuita Libanonilta. Ja minun palvelijani olkoot
sinun palvelijaisi kanssa. Ja minä annan sinulle
palvelijaisi palkan, aivan niinkuin sinä määräät. Sillä
sinä tiedät, ettei meillä ole ketään, joka osaisi niin
hakata puita kuin siidonilaiset."
Kun Hiiram kuuli Salomon sanat, tuli
hän hyvin iloiseksi ja sanoi: "Kiitetty olkoon tänä
päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan
hallitsemaan tuota monilukuista kansaa".
Hiiram lähetti Salomolle tämän sanan:
"Minä olen kuullut sanan, jonka sinä minulle lähetit.
Minä olen täyttävä kaikessa sinun toivomuksesi, mitä
tulee setripuihin ja kypressipuihin. Minun palvelijani
vetäkööt ne Libanonilta alas mereen, ja minä panetan ne
meressä lauttoihin kuljetettaviksi paikkaan, minkä sinä
minulle määräät, ja hajotan ne siellä; sinä saat noutaa
ne sieltä. Mutta täytä sinä minun toivomukseni ja anna
minun hovilleni muonaa."
Niin Hiiram antoi Salomolle
setripuita ja kypressipuita niin paljon, kuin tämä
toivoi.
Mutta Salomo antoi Hiiramille
kaksikymmentä tuhatta koor-mittaa nisuja, ravinnoksi
hänen hovillensa, ja kaksikymmentä koor-mittaa
survomalla saatua öljyä. Tämän Salomo antoi Hiiramille
joka vuosi.
Herra oli antanut Salomolle
viisautta, niinkuin hän oli hänelle luvannut. Ja rauha
vallitsi Hiiramin ja Salomon välillä, ja he tekivät
liiton keskenänsä.
Ja kuningas Salomo otti verotyöläisiä
koko Israelista, ja verotyöläisiä oli kolmekymmentä
tuhatta miestä. Nämä hän lähetti Libanonille
vuorotellen, kymmenentuhatta kunakin kuukautena, niin
että he olivat yhden kuukauden Libanonilla ja kaksi
kuukautta kotonansa; ja Adoniram oli verotöiden
valvojana.
Salomolla oli seitsemänkymmentä
tuhatta taakankantajaa ja kahdeksankymmentä tuhatta
kivenhakkaajaa vuoristossa; sen lisäksi Salomon
maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä,
kolmetuhatta kolmesataa miestä, vallitsemassa väkeä,
joka teki työtä.
Ja kuningas käski louhia suuria
kiviä, kallisarvoisia kiviä, laskeakseen temppelin
perustuksen hakatuista kivistä. Niin Salomon ja Hiiramin
rakentajat ja gebalilaiset hakkasivat niitä ja
valmistivat puut ja kivet temppelin rakentamiseksi.
Herran temppeli rakennetaan
Neljäntenäsadantena
kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun
israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta,
neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin
kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen
kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.
Temppeli, jonka kuningas Salomo
Herralle rakensi, oli kuuttakymmentä kyynärää pitkä,
kahtakymmentä kyynärää leveä ja kolmeakymmentä kyynärää
korkea.
Temppelisalin eteinen, joka oli
temppelin itäpäässä, oli kahtakymmentä kyynärää pitkä,
ja sen leveys, temppelin itäiseen suuntaan, oli kymmenen
kyynärää.
Ja hän teki temppeliin sisäänpäin
avartuvat ikkuna-aukot. Ja hän rakensi temppelin seinään
kiinni kylkirakennuksen, ympäri temppelin seinien, sekä
temppelisalin että kaikkeinpyhimmän ympäri, ja teki
siihen sivukammioita yltympäri. Kylkirakennuksen alin
kerros oli viittä kyynärää leveä, keskimmäinen kuutta
kyynärää leveä ja kolmas seitsemää kyynärää leveä; sillä
hän teki temppelin ulkomuurin ympärinsä penkerellisen,
ettei vuoliaisia tarvinnut upottaa temppelin seiniin.
Ja kun temppeli rakennettiin, tehtiin
se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimosta, niin
ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta
temppeliä rakennettaessa.
Alimman kerroksen ovi oli temppelin
eteläsivussa; portaita myöten noustiin keskimmäiseen
kerrokseen ja keskimmäisestä kolmanteen.
Rakennettuaan temppelin valmiiksi hän
laudoitti sen sisältä setripuisilla parruilla ja
laudoilla.
Ja hän rakensi kauttaaltaan kiinni
temppeliin kylkirakennuksen, jonka kerrokset olivat
viiden kyynärän korkuiset ja joka oli kiinnitetty
temppeliin setripalkeilla.
Salomolle tuli tämä Herran sana:
"Tälle temppelille, jota sinä rakennat, on käyvä näin:
jos sinä vaellat minun säädöksieni mukaan ja noudatat
minun oikeuksiani, otat vaarin kaikista minun
käskyistäni ja vaellat niiden mukaan, niin minä täytän
sinulle sanani, jonka olen puhunut sinun isällesi
Daavidille: minä asun israelilaisten keskellä enkä
hylkää kansaani Israelia".
Niin Salomo rakensi temppelin
valmiiksi.
Hän laudoitti temppelin seinät
sisäpuolelta setrilaudoilla; temppelin lattiasta
kattopalkkeihin asti hän päällysti sen puulla
sisäpuolelta. Temppelin lattian hän päällysti
kypressilaudoilla.
Ja temppelin peräosan, kaksikymmentä
kyynärää, hän laudoitti erilleen setrilaudoilla
lattiasta kattopalkkeihin asti; niin hän rakensi siihen
sisälle kuorin, kaikkeinpyhimmän. Ja temppeli, se on
temppelisali kaikkeinpyhimmän edessä, oli neljääkymmentä
kyynärää pitkä.
Ja temppeli oli sisäpuolelta
setripuuta, koristettu metsäkurpitsi- ja
kukkakiehkura-leikkauksilla; kaikki oli setripuuta,
kiveä ei näkynyt.
Temppelin sisään hän laittoi
kaikkeinpyhimmän, pannakseen sinne Herran liitonarkin.
Kaikkeinpyhin oli kahtakymmentä kyynärää pitkä,
kahtakymmentä kyynärää leveä ja kahtakymmentä kyynärää
korkea; ja hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla,
ja hän teki alttarin setripuusta.
Salomo päällysti temppelin
sisäpuolelta puhtaalla kullalla. Ja hän sulki
kultavitjoilla kaikkeinpyhimmän, jonka oli päällystänyt
kullalla.
Koko temppelin hän päällysti sisältä
kullalla, koko temppelin yltyleensä. Myöskin koko sen
alttarin, joka oli kaikkeinpyhimmän edessä, hän
päällysti kullalla.
Ja hän teki kaikkeinpyhimpään kaksi
kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuista; ja
kerubin toinen siipi oli viisikyynäräinen, ja kerubin
toinen siipi oli myöskin viisikyynäräinen, niin että oli
kymmenen kyynärää toisen siiven kärjestä toisen kärkeen.
Toinen kerubi oli myöskin kymmenkyynäräinen. Molemmat
kerubit olivat yhtä suuret ja yhdenmuotoiset: toinen
kerubi oli kymmentä kyynärää korkea ja samoin myöskin
toinen kerubi. Ja hän pani kerubit temppelin sisimpään
osaan, ja kerubit levittivät siipensä niin, että toisen
siipi kosketti toista seinää ja toisen kerubin siipi
kosketti toista seinää; ja temppelin keskikohdalla
koskettivat niiden toiset siivet toisiaan. Ja hän
päällysti kerubit kullalla.
Kaikkiin temppelin seiniin yltympäri
hän leikkautti veistoksia, kerubeja, palmuja ja
kukkakiehkuroita sekä perä- että etuosaan.
Ja temppelin lattian hän päällysti
kullalla, sekä perä- että etuosan lattian.
Kaikkeinpyhimmän oviaukkoon hän teki
ovet öljypuusta; kamana ja pielet muodostivat
viisikulmion. Ja molempiin öljypuusta tehtyihin oviin
hän leikkautti kerubeja, palmuja ja kukkakiehkuroita, ja
päällysti ne kullalla; hän levitti kultaa kerubien ja
palmujen päälle.
Niin hän teki myös temppelisalin
oviaukkoon öljypuusta pielet, nelikulmion muotoiset, ja
kypressipuusta kaksi ovea; toisen oven molemmat laudat
olivat kääntyviä, ja toisen oven molemmat laudat olivat
kääntyviä. Ja hän leikkautti niihin kerubeja, palmuja ja
kukkakiehkuroita ja päällysti ne kullalla, joka
levitettiin veistosten päälle.
Sitten hän rakensi sisemmän esipihan
muurin, jossa oli aina rinnakkain kolme kivikertaa
hakattuja kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä
setrihirsiä.
Neljäntenä vuotena, siiv-kuussa,
laskettiin Herran temppelin perustus.
Yhdentenätoista vuotena, buul-kuussa,
joka on kahdeksas kuukausi, temppeli oli kokonaan ja
kaikkineen valmis. Hän rakensi sitä seitsemän vuotta.
Salomon oman linnan sisustus
|

|
Mutta omaa linnaansa
Salomo rakensi kolmetoista vuotta ja sai
niin koko linnansa valmiiksi.
Hän rakensi
Libanoninmetsä-talon, sataa kyynärää pitkän,
viittäkymmentä kyynärää leveän ja
kolmeakymmentä kyynärää korkean, kolmen
setripylväsrivin varaan, ja pylväiden päällä
oli veistetyt setriansaat.
Ja siinä oli
setripuukatto sivukammioiden päällä, jotka
olivat pylväiden varassa; pylväitä oli
yhteensä neljäkymmentä viisi, viisitoista
kussakin rivissä. Ja siinä oli ikkunoita
kolmessa rivissä, ja valoaukot olivat
vastakkain, aina kolme ja kolme.
Kaikki
oviaukot ja valoaukot olivat nelikulmaiset;
ja oviaukot olivat vastakkain, aina kolme ja
kolme. Vielä hän teki pylvässalin,
viittäkymmentä kyynärää pitkän ja
kolmeakymmentä kyynärää leveän, ja sen eteen
eteisen pylväineen sekä pylväiden eteen
porraskatoksen. Sitten hän teki
valtaistuinsalin, jossa hän jakoi oikeutta,
oikeussalin; se oli laudoitettu sisältä
setripuulla lattiasta kattoon asti.
|
Hänen linnansa, jossa hän itse asui,
oli toisella esipihalla, salin takana, ja oli rakennettu
samalla tavalla. Salomo teki myöskin faraon tyttärelle,
jonka hän oli nainut, palatsin, samanlaisen kuin sali.
Kaikki nämä olivat rakennetut kallisarvoisista, mitan
mukaan hakatuista ja sisältä ja ulkoa sahalla sahatuista
kivistä, perustuksesta räystäisiin asti; samoin
ulkopuolella suureen esipihaan saakka.
Ja perustus oli laskettu
kallisarvoisista kivistä, suurista kivistä,
kymmenkyynäräisistä ja kahdeksankyynäräisistä kivistä.
Ja sen päällä oli kallisarvoisia, mitan mukaan hakattuja
kiviä sekä setripuuta. Ja suuren esipihan muurissa oli
yltympäri, aina rinnakkain, kolme kivikertaa hakattuja
kiviä ja yksi hirsikerta veistettyjä setrihirsiä. Samoin
oli Herran temppelin sisemmän esipihan muuri ja myöskin
palatsin eteisen esipihan muuri rakennettu.
Kuningas Salomo lähetti noutamaan
Hiiramin Tyyrosta. Hän oli leskivaimon poika Naftalin
sukukunnasta, ja hänen isänsä oli ollut tyyrolainen,
vaskiseppä. Hän oli täynnä taidollisuutta, ymmärrystä ja
tietoa, niin että hän kykeni valmistamaan kaikkinaisia
vaskitöitä. Ja hän tuli kuningas Salomon luo ja valmisti
kaikki hänen työnsä. Hän teki vaskesta kaksi pylvästä.
Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärän korkuinen, ja
kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui toisen
pylvään ympäri. Hän teki myös kaksi pylväänpäätä,
vaskesta valettua, pylväiden päähän pantavaksi.
Kummankin pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää. Verkon
kaltaisia ristikkokoristeita, vitjan kaltaisia
riippukoristeita, oli pylväänpäissä, jotka olivat
pylväiden päässä, seitsemän kummassakin pylväänpäässä.
Ja hän teki granaattiomenia kahteen riviin toisen
ristikkokoristeen päälle yltympäri, peittämään
pylväänpäät, jotka olivat pylväiden päässä; ja samoin
hän teki niitä toiseen pylväänpäähän. Pylväänpäät, jotka
olivat pylväiden päässä eteisessä, olivat liljan
muotoiset, nelikyynäräiset. Pylväänpäissä, ylhäällä
kahden pylvään päässä, oli kupevat alaosat, joihin
ristikkokoriste ei ulottunut. Ja granaattiomenia oli
kaksisataa, rivittäin yltympäri toisen pylväänpään
päällä. Ja hän pystytti pylväät temppelin eteisen eteen.
Pylväälle, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän
antoi nimen Jaakin, ja pylväälle, jonka hän pystytti
vasemmalle puolelle, hän antoi nimen Booas. Ylinnä
pylväiden päällä oli liljan muotoinen laite. Ja niin
päättyi pylväiden valmistus.
Hän teki myös meren, valetun,
kymmentä kyynärää leveän reunasta reunaan, ympärinsä
pyöreän ja viittä kyynärää korkean; ja kolmenkymmenen
kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri. Sen
reunan alla oli metsäkurpitsikoristeita, jotka kulkivat
sen ympäri. Ne ympäröivät merta yltympäri, kymmenen
jokaisella kyynärällä. Metsäkurpitsikoristeet olivat
kahdessa rivissä, valettuina meren kanssa yhteen. Ja se
seisoi kahdentoista raavaan varassa, joista kolme oli
käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja
kolme itään päin; meri oli niiden yläpuolella, niiden
varassa, ja kaikkien niiden takapuolet olivat
sisäänpäin. Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli
maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen; se
veti kaksituhatta bat-mittaa.
Hän teki myös kymmenen telinettä
vaskesta. Kukin teline oli neljää kyynärää pitkä, neljää
kyynärää leveä ja kolmea kyynärää korkea. Ja telineet
olivat rakenteeltaan tällaiset: niissä oli kehäpienat,
ja myös poikkitankojen välissä oli kehäpienat.
Kehäpienain päällä, jotka olivat poikkitankojen välissä,
oli leijonia, raavaita ja kerubeja, ja samoin
poikkitankojen päällä, sekä ylhäällä että alhaalla.
Leijonissa ja raavaissa oli takomalla tehtyjä
punonnaiskoristeita. Kussakin telineessä oli neljä
vaskipyörää ja vaskiakselit; ja niiden neljässä
jalkapylväässä oli olkapää. Olkapäät olivat valetut
altaan alle; kunkin ulkopuolella oli
punonnaiskoristeita. Telineen aukko oli olkapäiden
sisäpuolella, ja sen reuna oli kyynärän korkuinen; aukko
oli pyöreä, jalustan tapaan tehty,
puolitoistakyynäräinen. Myöskin aukon reunassa oli
leikkauksia. Kehäpienat olivat nelikulmaiset eivätkä
pyöreät. Ja ne neljä pyörää olivat kehäpienain alla, ja
pyöräin pitimet olivat telineessä kiinni. Kukin pyörä
oli puoltatoista kyynärää korkea. Pyörät olivat tehdyt
niinkuin vaununpyörät; ja niiden pitimet, kehät, puolat
ja navat olivat kaikki valetut. Neljä olkapäätä oli
kussakin telineessä, sen neljässä kulmassa; olkapäät
olivat yhtä telineen kanssa. Ylinnä telineen päällä oli
puolen kyynärän korkuinen laite, ympärinsä pyöreä; ja
telineen pitimet ja kehäpienat olivat yhtä sen kanssa.
Ja sen kehäpienojen pintoihin hän kaiversi kerubeja,
leijonia ja palmuja, niin paljon kuin kussakin oli
tilaa, sekä punonnaiskoristeita yltympäri. Näin hän teki
ne kymmenen telinettä; ne olivat kaikki valetut samalla
tavalla, yhtä suuret ja yhdenmuotoiset. Hän teki myös
kymmenen vaskiallasta; kukin allas veti neljäkymmentä
bat-mittaa, ja kukin allas oli neljää kyynärää
läpimitaten. Kullakin kymmenellä telineellä oli
altaansa. Ja hän asetti viisi telinettä temppelin
oikealle sivulle ja viisi temppelin vasemmalle sivulle;
meren hän asetti temppelin oikealle sivulle, kaakkoa
kohti.
Hiiram teki myös kattilat, lapiot ja
maljat. Ja niin Hiiram sai suoritetuksi kaiken työn,
mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Herran
temppeliin: kaksi pylvästä ja ne kaksi pallonmuotoista
pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden päässä, ja ne kaksi
ristikkokoristetta peittämään niitä kahta
pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden
päässä; ja ne neljäsataa granaattiomenaa kahteen
ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenia
kumpaankin ristikkokoristeeseen, peittämään niitä kahta
pallonmuotoista pylväänpäätä, jotka olivat pylväiden
päässä; ja ne kymmenen telinettä ja ne kymmenen allasta
telineiden päälle; ja sen yhden meren, ja ne kaksitoista
raavasta meren alle; ja kattilat, lapiot ja maljat.
Kaikki nämä kalut, jotka Hiiram teki
kuningas Salomolle Herran temppeliin, olivat
kiilloitetusta vaskesta. Jordanin lakeudella kuningas ne
valatti savimuotteihin, Sukkotin ja Saaretanin välillä.
Salomo jätti kaikki kalut punnitsematta, koska niitä oli
ylen paljon; vasken painoa ei määrätty. Salomo teetti
myös kaikki muut kalut, mitä Herran temppelissä on:
kulta-alttarin, pöydän, jolla näkyleivät ovat, kullasta,
lampunjalat, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle
puolelle kaikkeinpyhimmän eteen, puhtaasta kullasta,
kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja
lamppusaksineen, vadit, veitset, maljat, kupit ja
hiilipannut, puhtaasta kullasta, sekä kultasaranat
niihin temppelin sisäosan oviin, jotka vievät
kaikkeinpyhimpään, ja niihin temppelin oviin, jotka
vievät temppelisaliin.
Kun kaikki työ, minkä kuningas Salomo
teetti Herran temppeliin, oli valmis, vei Salomo sinne
isänsä Daavidin pyhät lahjat; hopean, kullan ja kalut
hän pani Herran temppelin aarrekammioihin.
Temppeli vihitään - Jumala ilmestyy -
Salomo rukoilee
Sitten Salomo kokosi
Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet,
israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon
luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin
kaupungista, se on Siionista. Niin kokoontuivat kuningas
Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä
eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.
Ja kun kaikki Israelin vanhimmat
olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin, ja he
veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken
pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset
veivät ne sinne.
Ja kuningas Salomo seisoi arkin
edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli
kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja
raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei
laskea. Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen
temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien
alle. Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli,
missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin
arkkia ja sen korentoja. Ja korennot olivat niin pitkät,
että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin
edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät
sinne, tähän päivään asti.
 |
Arkissa ei ollut muuta kuin
ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut
sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton
israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä
Egyptin maasta.
Ja kun papit lähtivät
pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin, niin
että papit eivät voineet astua toimittamaan
virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus
täytti Herran temppelin.
Silloin Salomo
sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua
pimeässä. Minä olen rakentanut huoneen sinulle
asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti."
|
Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja
siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin
seurakunta seisoi. Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä
hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:
Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin
pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta
valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin
temppeli, missä minun nimeni asuisi; mutta minä olen
valinnut Daavidin vallitsemaan kansaani Israelia'. Ja
minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran,
Israelin Jumalan, nimelle. Mutta Herra sanoi minun
isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin
minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä
aiot; kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava,
vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on
rakentava temppelin minun nimelleni'. Herra on täyttänyt
sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni
Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella,
niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin
Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Ja minä olen
valmistanut siihen sijan arkille, jossa on se Herran
liitto, minkä hän teki meidän isiemme kanssa viedessään
heidät pois Egyptin maasta."
Sitten Salomo astui Herran alttarin
eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä
taivasta kohti ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole
sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä
alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja
säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka
vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä, sinun,
joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi
Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen
sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut. Niin
pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit
palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina
on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin
valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin
tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni,
niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut'. Niin
toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka
puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.
Mutta asuuko todella Jumala maan
päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä
et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä
olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen
ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että
kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä
päivänä rukoilee sinun edessäsi, ja että silmäsi ovat
yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa
kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva
siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi
tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule
palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he
rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule
asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna
anteeksi.
Jos joku rikkoo lähimmäistänsä
vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos
hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä
temppelissä, niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi
oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen
syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä
päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat
hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.
Jos vihollinen voittaa sinun kansasi,
Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua
vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät
sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa
tässä temppelissä, niin kuule taivaasta ja anna anteeksi
kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän
maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.
Jos taivas suljetaan, niin ettei tule
sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan,
mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja
kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska
sinä kuulet heitä, niin kuule taivaasta ja anna anteeksi
palvelijaisi ja kansasi Israelin synti - sillä sinä
osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen -
ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi
perintöosaksi.
Jos maahan tulee nälänhätä, rutto,
jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat
heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä
maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa
vitsaus tai vaiva, ja jos silloin joku ihminen, kuka
hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo
armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja
ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule
silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja
tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa
mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä - sillä sinä
yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet - jotta he
sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä
maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut. Myös
jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi
Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden -
sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi,
väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi - jos
hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,
niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee
kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki
maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät
sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat
tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän
temppelin, jonka minä olen rakentanut.
Jos sinun kansasi lähtee sotaan
vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät
lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän
kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän
temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi
rakentanut, niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja
anomisensa ja hanki heille oikeus.
Jos he tekevät syntiä sinua vastaan -
sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee - ja sinä
vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin
että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi
vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen, mutta jos he
sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on
vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa
vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet
syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', ja
palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta
sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät
vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan
päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän
kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän
temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi
rakentanut, niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän
rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna
anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua
vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat
tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa
olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.
Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi,
jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.
Olkoot siis sinun silmäsi avoinna
palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen,
niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta
rukoilevat. Sillä sinä olet erottanut heidät
perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä
puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme
pois Egyptistä, Herra, Herra."
Ja kun Salomo oli lakannut
rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi
hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut
polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, astui
esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella
äänellä, sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut
levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on
puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista
lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa
Mooseksen kautta. Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän
kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa.
Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö, vaan
kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina
vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä,
säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut
meidän isillemme. Ja olkoot nämä minun sanani, joilla
minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt
likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi
oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille,
kunkin päivän tarpeen mukaan, niin että kaikki maan
kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä
muuta jumalaa ole. Ja antautukaa te ehyin sydämin
Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen
säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä
samoin kuin nytkin."
Sitten kuningas ja koko Israel hänen
kanssansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. Salomo
uhrasi yhteysuhrina, jonka hän Herralle uhrasi,
kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä
tuhatta lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki
israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.
Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran
temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen
oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja
yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran
edessä, oli näet liian pieni, että polttouhri, ruokauhri
ja yhteysuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.
Näin Salomo siihen aikaan vietti
juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, Herran, meidän
Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset
seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli
suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä
mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.
Kahdeksantena päivänä hän päästi
kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he
menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta
hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa
Daavidille ja kansallensa Israelille.
Jumalan lupaus ikuisesta kuninkuudesta
Salomolle
Kun Salomo oli saanut rakennetuksi
Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaiken, mitä
Salomo oli halunnut tehdä, ilmestyi Herra Salomolle
toisen kerran, niinkuin hän oli ilmestynyt hänelle
Gibeonissa. Ja Herra sanoi hänelle: "Minä olen kuullut
sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa
minun edessäni. Minä olen pyhittänyt tämän temppelin,
jonka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä
sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi; ja minun silmäni
ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.
Ja jos sinä vaellat minun edessäni,
niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, vilpittömällä
sydämellä ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken,
mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun
käskyjäni ja oikeuksiani, niin minä pidän pystyssä sinun
kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ikuisesti,
niinkuin minä puhuin isällesi Daavidille sanoen: 'Aina
on mies sinun suvustasi oleva Israelin valtaistuimella'.
Mutta jos te käännytte pois minusta,
te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja
säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan
menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä,
niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen
antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt
nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä; ja Israel
tulee sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille.
Ja tämä temppeli on tosin korkein, mutta jokainen, joka
kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä; ja kun
kysytään: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja
tälle temppelille?' niin vastataan: 'Siksi, että he
hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän
isänsä pois Egyptin maasta, ja liittyivät muihin
jumaliin ja kumarsivat niitä ja palvelivat niitä;
sentähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata
heitä'."
Kun olivat loppuun kuluneet ne
kaksikymmentä vuotta, joiden kuluessa Salomo oli
rakentanut ne kaksi rakennusta, Herran temppelin ja
kuninkaan linnan, Hiiramin, Tyyron kuninkaan, avustaessa
Salomoa setripuilla, kypressipuilla ja kullalla, niin
paljolla kuin tämä halusi, silloin kuningas Salomo antoi
Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maakunnasta.
Niin Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan
niitä kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle,
mutta ne eivät miellyttäneet häntä.
Hän sanoi: "Mitä kaupunkeja nämä
ovat, jotka sinä olet antanut minulle, veljeni!" Ja niin
kutsutaan niitä Kaabulin maaksi vielä tänäkin päivänä.
Mutta Hiiram lähetti kuninkaalle sata
kaksikymmentä talenttia kultaa.
Ja näin on sen työveron laita, jonka
kuningas Salomo otatti rakentaaksensa Herran temppeliä,
omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä
Haasoria, Megiddoa ja Geseriä.
Farao, Egyptin kuningas, oli näet
tullut ja valloittanut Geserin, polttanut sen tulella ja
surmannut kanaanilaiset, jotka asuivat kaupungissa, ja
antanut sen myötäjäisiksi tyttärellensä, Salomon
puolisolle.
Salomo linnoitti Geserin, alisen
Beet-Hooronin, Baalatin ja Taamarin sen maan erämaassa
ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, ja kaikki
vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit ja mitä muuta
Salomo oli tahtonut linnoittaa Jerusalemissa ja
Libanonilla ja koko hallitsemassaan maassa. Kaiken
kansan, mitä oli jäänyt jäljelle amorilaisista,
heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja
jebusilaisista, kaikki, jotka eivät olleet
israelilaisia, ne niiden jälkeläiset, jotka vielä olivat
jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet
kyenneet vihkimään tuhon omiksi, ne Salomo saattoi
työveron alaisiksi, aina tähän päivään asti.
Mutta israelilaisista Salomo ei
tehnyt ketään orjaksi, vaan heitä oli sotilaina, hänen
palvelijoinaan, päällikköinään, vaunusotureinaan ja
hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä.
Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä,
oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa
väkeä, joka teki työtä.
Heti kun faraon tytär oli muuttanut
Daavidin kaupungista omaan linnaansa, jonka hän oli
hänelle rakentanut, rakensi hän Millon.
Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa
polttouhreja ja yhteysuhreja alttarilla, jonka hän oli
rakentanut Herralle, ja suitsutti alttarin ääressä, joka
oli Herran edessä. Ja niin hän oli saanut temppelin
valmiiksi.
Kuningas Salomo rakensi myös
laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eelatia
Kaislameren rannalla Edomin maassa. Tähän laivastoon
Hiiram lähetti palvelijoitaan, meritaitoisia
laivamiehiä, Salomon palvelijain mukaan. He menivät
Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa
kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas
Salomolle.
Saban kuningatteren vierailu
Kun Saban kuningatar kuuli Salomon
maineen, tuli hän Jerusalemiin koettelemaan Salomoa
arvoituksilla. Hän tuli sangen suuren seurueen kanssa,
mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa
ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon
luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli
mielessänsä.
Mutta Salomo selitti hänelle kaikki
hänen kysymyksensä; Salomolle ei mikään jäänyt
ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt.
|
 |
Kun Saban kuningatar näki kaiken
Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut,
ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa
asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he
olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja kuinka
he olivat puetut, ja hänen yläsalinsa, josta hän nousi
Herran temppeliin, meni hän miltei hengettömäksi.
Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta
oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun
viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin,
ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja
katso, ei puoltakaan sinun suuresta viisaudestasi oltu
minulle kerrottu. Sinä olet paljon suurempi, kuin minä
olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi,
onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla
sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi.
|
Kiitetty olkoon Herra, sinun
Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on
asettanut sinut valtaistuimellensa olemaan kuninkaana
Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi. Sentähden, että sinun
Jumalasi rakastaa Israelia ja tahtoo pitää sen pystyssä
ainiaan, on hän antanut sinut heille kuninkaaksi,
tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on."
Ja hän antoi kuninkaalle sata
kaksikymmentä talenttia kultaa, sangen paljon
hajuaineita ja kalliita kiviä. Ei milloinkaan ole ollut
moisia hajuaineita kuin ne, jotka Saban kuningatar antoi
kuningas Salomolle.
Huuramin palvelijat ja Salomon
palvelijat, jotka toivat kultaa Oofirista, toivat
myöskin santelipuuta ja kalliita kiviä. Ja kuningas
teetti santelipuusta portaat Herran temppeliin ja
kuninkaan palatsiin ja kanteleita ja harppuja
laulajille. Moisia ei oltu ennen nähty Juudan maassa.
Kuningas Salomo taas antoi Saban
kuningattarelle kaikki, mitä tämä halusi ja pyysi, antoi
vielä enemmän, kuin mitä tämä oli tuonut kuninkaalle.
Sitten hän lähti paluumatkalle ja meni palvelijoineen
omaan maahansa.
Kullan paino, mikä yhtenä vuotena
tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi
talenttia kultaa, paitsi mitä kauppamiehet ja
kaupustelijat toivat. Sen lisäksi kaikki Arabian
kuninkaat ja maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa
ja hopeata. Ja kuningas Salomo teetti kaksisataa suurta
kilpeä pakotetusta kullasta ja käytti jokaiseen kilpeen
kuusisataa sekeliä pakotettua kultaa; samoin kolmesataa
pienempää kilpeä pakotetusta kullasta, ja käytti
jokaiseen kilpeen kolmesataa sekeliä kultaa. Ja kuningas
asetti ne Libanoninmetsä-taloon. Vielä kuningas teetti
suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen
puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta
ja astinlauta, kullalla kiinnitettyinä valtaistuimeen.
Istuimen kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi
leijonaa seisoi käsinojan vieressä. Ja kaksitoista
leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin
puolella. Senkaltaista ei ole tehty missään muussa
valtakunnassa. Ja kaikki kuningas Salomon juoma-astiat
olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä-talon astiat
olivat puhdasta kultaa. Hopeata ei Salomon päivinä
pidetty minkään arvoisena.
Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka
kulkivat Tarsiiseen Huuramin palvelijain kanssa; kerran
kolmessa vuodessa Tarsiin-laivat tulivat ja toivat
kultaa ja hopeata, norsunluuta, apinoita ja
riikinkukkoja.
Ja kuningas Salomo oli kaikkia maan
kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa. Ja
kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa
kuullaksensa hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut
hänen sydämeensä. Ja he toivat kukin lahjansa: hopea- ja
kultakaluja, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja
muuleja, joka vuosi vuoden tarpeen.
Salomolla oli neljätuhatta
hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta
ratsumiestä; ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja
kuninkaan luo Jerusalemiin. Ja hän vallitsi kaikkia
kuninkaita Eufrat-virrasta aina filistealaisten maahan
ja Egyptin rajaan asti. Ja kuningas toimitti niin, että
Jerusalemissa oli hopeata kuin kiviä, ja setripuuta niin
paljon kuin metsäviikunapuita Alankomaassa. Ja hevosia
tuotiin Salomolle Egyptistä ja kaikista muista maista.
Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa,
hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan,
se on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa,
siilolaisen Ahian ennustuksessa ja näkijä Jeddon näyssä
Jerobeamista, Nebatin pojasta.
Salomo hallitsi Jerusalemissa koko
Israelia neljäkymmentä vuotta. Sitten Salomo meni lepoon
isiensä tykö, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin
kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi
hänen sijaansa.
1 Kun.1:5-53,
1Kun.2-29 , 2Kun.1-25 , 1Aik.1-29, 2Aik.1-10
|