|
AADAM
& EVA
KAIN & AABEL
NOOA
AABRAHAM
JAAKOB
JOOSEF
RUUT
JOONA
DANIEL
ELIA
SIMSON
SAUL
ESTER
DAAVID
SALOMO
JOHANNES
KASTAJA
JEESUS |
|
Isä rakasti
Joosefia enemmän kuin muita
Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun
Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän
veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli
nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien
seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli
heistä puhuttavan. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän
kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt
hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle
pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan. Kun hänen veljensä
näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin
kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä
voineet puhutella häntä ystävällisesti.
Erikoinen uni
Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen
veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä
enemmän. Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen
minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä
vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja
teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat
minun lyhdettäni." Niin hänen veljensä sanoivat hänelle:
"Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö
hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän
hänen uniensa ja puheidensa tähden.
Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän
kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen:
katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat
minua". Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen,
nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni
se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi
ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?" Ja
hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani
tämän mieleensä.
Matkalla veljien luo
Kun hänen veljensä olivat menneet
kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, sanoi Israel
Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä;
tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi:
"Tässä olen". Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan,
kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten
minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin
laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Ja muuan mies kohtasi
hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi
häneltä: "Mitä etsit?" Hän vastasi: "Minä etsin
veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä
kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin
Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät
Dootanista.
Tappohanke mielessä
Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin
hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa
tappaaksensa hänet. He sanoivat toisillensa: "Katso,
tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt
hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja
sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten
nähdä, mitä hänen unistaan tulee." Kun Ruuben sen kuuli,
tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi:
"Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi". Vielä Ruuben sanoi
heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän
kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako
kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän
käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
Joosef heitetään kaivoon
Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo,
riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa,
pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen
yllään, ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon;
mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
|
|
 |
Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja
kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen
tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat
kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat
viemässä niitä Egyptiin. Silloin Juuda sanoi
veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että
surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa,
myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme
sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän
omaa lihaamme." Hänen veljensä kuulivat häntä.
Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät
siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja
he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä
ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
|
|
Isän tuska
Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin
Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi
vaatteensa, palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on
kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!" Niin he ottivat
Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat
ihokkaan vereen. Sitten he lähettivät tuon
pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja
sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi
ihokas vai eikö". Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä
on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt;
totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi." Jaakob
repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri
poikaansa pitkät ajat. Ja kaikki hänen poikansa ja
tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei
huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä
menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki
häntä. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin
Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain
päämies.
Joosef menestyy
Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar,
egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja
henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta,
jotka olivat hänet sinne tuoneet. Mutta Herra oli
Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän
oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Hänen
isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että
Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen
käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja
sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa
hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä
oli. Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen
hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra
siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran
siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja
kedolla. Niin hän jätti Joosefin haltuun kaikki,
mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään,
paitsi ruuasta, jota hän söi.
Jumalalle ja ihmisille kuuliainen mies
Mutta Joosefilla oli kaunis vartalo ja
kauniit kasvot. Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että
hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja
sanoi: "Makaa minun kanssani". Mutta hän kieltäytyi ja
sanoi isäntänsä puolisolle: "Katso, isäntäni ei itse
välitä mistään, mitä talossa on, vaan on uskonut minun
haltuuni kaikki, mitä hänellä on. Hänellä ei ole tässä
talossa enemmän valtaa kuin minulla, eikä hän ole
kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen
puolisonsa. Kuinka minä siis tekisin niin suuren
pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!" Ja vaikka vaimo
joka päivä puhui sellaista Joosefille, ei tämä suostunut
makaamaan hänen vieressänsä eikä olemaan hänen kanssaan.
Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli
taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä
ollut sisällä saapuvilla, tarttui hän Joosefin vaippaan
ja sanoi: "Makaa minun kanssani". Mutta tämä jätti
vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos. Kun hän
nyt huomasi, että Joosef oli jättänyt vaippansa hänen
käsiinsä ja paennut ulos, huusi hän talonväkeään ja
sanoi heille näin: "Katsokaa, hän on tuonut meille
hebrealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan; tämä tuli
luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin
kovalla äänellä. Ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja
huutavan, jätti hän vaippansa viereeni, pakeni ja riensi
ulos." Hän pani vaipan viereensä siksi, kunnes Joosefin
isäntä tuli kotiin. Hän puhui hänelle samalla tavalla,
sanoen: "Tuo hebrealainen orja, jonka olet tuonut
meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan; mutta
kun minä kirkaisin ja huusin, jätti hän vaippansa
viereeni ja pakeni ulos". Kun hänen isäntänsä kuuli
puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin sinun orjasi on
tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa. Joosefin isäntä
otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa
kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen
vankilaan.
Kuitenkin Jumalan kanssa
Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen
saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön
armoihin. Vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit,
jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Kaikki,
mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan. Eikä
vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli
Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa.
Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.
Joosef selittää unen kuninkaan
juomanlaskijalle
Tapahtui jonkun ajan kuluttua, että
Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja rikkoivat
herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan. Ja farao
vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimmäiseen
juomanlaskijaan ja ylimmäiseen leipojaan, ja panetti
heidät vankeuteen henkivartijain päämiehen taloon,
samaan vankilaan, jossa Joosef oli vankina. Ja
henkivartijain päämies antoi heille Joosefin heitä
palvelemaan. Niin he olivat jonkun aikaa vankeudessa.
Ollessaan vankilassa vangittuina he molemmat, Egyptin
kuninkaan juomanlaskija ja leipoja, näkivät samana yönä
unta, kumpikin unensa, ja kummankin unella oli oma
selityksensä. Ja kun Joosef aamulla tuli heidän
luokseen, huomasi hän heidät alakuloisiksi. Silloin hän
kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssansa
vankeudessa hänen isäntänsä talossa: "Miksi te olette
tänään niin murheellisen näköiset?" He vastasivat
hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niiden
selittäjää". Ja Joosef sanoi heille: "Unien selitykset
ovat Jumalan; kertokaa kuitenkin minulle". Niin
ylimmäinen juomanlaskija kertoi unensa Joosefille ja
sanoi hänelle: "Minä näin unta, ja katso, minun edessäni
oli viinipuu; viinipuussa oli kolme oksaa, ja samassa
kun se alkoi versoa, sen kukat puhkesivat ja marjat sen
rypäleissä kypsyivät. Ja minulla oli faraon malja
kädessäni, ja minä otin marjat ja pusersin niistä mehun
faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen." Joosef
sanoi hänelle: "Tämä on sen selitys: kolme oksaa
merkitsee kolmea päivää. Kolmen päivän kuluttua farao
korottaa sinun pääsi ja asettaa sinut jälleen virkaasi.
Ja sinä annat faraon maljan hänen käteensä niinkuin
ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa. Mutta muista
minua, kun sinun hyvin käy, ja tee minulle laupeus
mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut
pois tästä talosta. Sillä minut on varastettu
hebrealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt
mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän
vankikuoppaan."
Leipojan hirveä uni
Kun ylimmäinen leipoja näki, että Joosef
antoi hyvän selityksen, sanoi hän hänelle: "Myöskin minä
näin unen, ja katso, kolme nisuleipäkoria oli minun
pääni päällä. Ja ylimmässä korissa oli kaikenlaisia
leivoksia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne
korista, joka oli minun pääni päällä." Joosef vastasi ja
sanoi: "Tämä on sen selitys: kolme koria merkitsee
kolmea päivää. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa
sinun pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan
linnut syövät sinun lihasi." Kolmantena päivänä sen
jälkeen, faraon syntymäpäivänä, tämä laittoi pidot
kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti
palvelijainsa joukosta sekä ylimmäisen juomanlaskijan
että ylimmäisen leipojan pään. Ylimmäisen juomanlaskijan
hän asetti hänen entiseen juomanlaskijan toimeensa, niin
että hän sai antaa maljan faraon käteen; mutta
ylimmäisen leipojan hän hirtätti, niinkuin Joosef oli
heille selityksessään sanonut. Mutta ylimmäinen
juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unhotti hänet.
Faaraon uni
Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että
farao näki unen; hän oli seisovinaan Niilivirran
rannalla. Ja katso, virrasta nousi seitsemän kaunista ja
lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa. Ja
katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän
lehmää, rumia ja laihoja; ne asettuivat edellisten
lehmien viereen virran rannalle. Ne rumat ja laihat
lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää.
Siihen farao heräsi.
Mutta hän nukkui uudestaan ja näki toisen
kerran unta: seitsemän paksua ja kaunista tähkäpäätä
kasvoi samassa oljessa. Ja katso, niiden jälkeen kasvoi
vielä seitsemän tähkäpäätä, ohutta ja itätuulen
polttamaa. Ja nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän
paksua ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi,
ja katso, se oli unta. Mutta aamulla hänen mielensä oli
levoton, ja hän kutsutti eteensä kaikki Egyptin tietäjät
ja kaikki viisaat; ja farao kertoi heille unensa, mutta
ei ollut sitä, joka olisi voinut selittää ne faraolle.
Juomanlaskija muistaa vihdoin Joosefin
vankilassa
Silloin puhui ylimmäinen juomanlaskija
faraolle sanoen: "Nyt minä muistan rikokseni. Farao oli
vihastunut palvelijoihinsa, ja hän pani minut vankeuteen
henkivartijain päämiehen taloon, minut ja ylimmäisen
leipojan. Niin me molemmat, minä ja hän, näimme samana
yönä unta; me näimme kumpikin unemme, jolla oli oma
selityksensä. Ja siellä oli meidän kanssamme
hebrealainen nuorukainen, henkivartijain päämiehen
palvelija. Hänelle me kerroimme unemme, ja hän selitti
ne meille; hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi.
Niinkuin hän meille oli selittänyt, niin kävikin: minut
asetettiin entiseen virkaani, toinen hirtettiin."
Silloin farao kutsutti Joosefin eteensä. Ja hänet
tuotiin kiiruusti vankikuopasta. Ja hän ajatti hiuksensa
ja muutti vaatteensa ja tuli faraon eteen. Ja farao
sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä ole sen
selittäjää, mutta olen kuullut kerrottavan sinusta, että
kun kuulet unen, sinä voit sen selittää". Joosef vastasi
faraolle sanoen: "En minä; mutta Jumala antaa
faraolle suotuisan vastauksen".
Unien selityksen tulivat Jumalalta
Farao puhui Joosefille: "Minä näin unen;
olin seisovinani Niilivirran rannalla. Ja katso,
virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää,
jotka kävivät laitumella kaislikossa. Ja katso, niiden
jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia,
kovin rumia ja laihoja; en ole koko Egyptin maassa
nähnyt niin rumia kuin ne. Nämä laihat ja rumat lehmät
söivät ne ensimmäiset, ne lihavat lehmät. Mutta vaikka
ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että ne
olivat nielleet ne, vaan ne olivat yhtä rumannäköiset
kuin ennenkin. Siihen minä heräsin.
Mutta taas minä näin unta: seitsemän
täyteläistä ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa
oljessa. Ja katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän
tähkäpäätä, kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa.
Nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista
tähkäpäätä. Minä kerroin tämän tietäjille, mutta ei
kukaan kyennyt sanomaan minulle, mitä se merkitsee."
Niin Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet
merkitsevät kumpikin samaa; Jumala on ilmaissut
faraolle, mitä hän on tekevä. Seitsemän kaunista lehmää
merkitsee seitsemää vuotta, seitsemän kaunista
tähkäpäätä merkitsee myös seitsemää vuotta; unilla on
sama merkitys. Ja seitsemän laihaa ja rumaa lehmää,
jotka nousivat niiden jälkeen, merkitsee seitsemää
vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa
tähkäpäätä merkitsee seitsemää nälkävuotta. Tätä minä
tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut
faraon nähdä, mitä hän on tekevä. Katso, tulee
seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko
Egyptin maassa. Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista
nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus
kokonaan unhottuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön.
Eikä enää tiedetä mitään maassa vallinneesta
viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se
on oleva ylen kova. Mutta että uni toistui faraolle, se
tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että
Jumala antaa sen pian tapahtua.
Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja
taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin
hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon
päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin
maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon
näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato
ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon
sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on
eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka
kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon
nälänhädän aikana."
Joosef ylennetään vankikuopasta faraon
rinnalle
Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia
hänen palvelijoitansa. Ja farao sanoi palvelijoilleen: "Voisimmeko
löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?"
Farao sanoi Joosefille: "Koska Jumala on sinulle
ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin
ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet. Hoida sinä
minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun
kansani; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen
sinua korkeampi." Ja farao sanoi Joosefille: "Katso,
minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi".
Farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen
Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot
pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.
Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa
vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin
asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi.
Farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta sinun
tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko
Egyptin maassa". Ja farao nimitti Joosefin
Saafenat-Paneahiksi ja antoi hänelle puolisoksi
Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Niin Joosef
lähti tarkastamaan Egyptin maata. Joosef oli
kolmenkymmenen vuoden vanha, kun hän tuli faraon,
Egyptin kuninkaan, palvelijaksi.
Jumalan suunnitelma alkaa toteutua
Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi
koko Egyptin maan. Ja seitsemänä viljavuotena maa kasvoi
ylen runsaasti. Näinä seitsemänä hyvänä vuotena, jotka
tulivat Egyptin maahan, hän kokosi kaikkea eloa ja
talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin
kaupunkiin sen elon, joka tuotiin ympäristön vainioilta.
Niin Joosef kasasi viljaa niinkuin meren hiekkaa, ylen
suuret määrät, siihen asti että lakattiin sitä
mittaamasta, sillä se ei ollut enää mitattavissa.
Joosefin perhe
Joosefille syntyi, ennenkuin nälkävuosi
tuli, kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin
Poti-Feran tytär, synnytti hänelle. Esikoiselle Joosef
antoi nimen Manasse, "sillä", sanoi hän, "Jumala on
saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani ja koko isäni
kodin". Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", sanoi
hän, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi
kärsimysteni maassa".
Unet toteutuvat tarkalleen
Ne seitsemän viljavuotta, jotka tulivat
Egyptin maahan, kuluivat loppuun. Senjälkeen alkoi
seitsemän nälkävuotta, niinkuin Joosef oli sanonut, ja
tuli nälänhätä kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli
leipäviljaa kaikkialla. Mutta koko Egyptin maa näki
nälkää, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao
sanoi kaikille egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja
tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä".
Kun nälkä ahdisti koko maata, avasi
Joosef kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille.
Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. Ja
kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan
viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.
Joosefin isä lähettää veljet matkaan
Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli
viljaa, sanoi hän pojillensa: "Mitä epäröitte?" Ja hän
sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on
viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa,
että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi." Niin kymmenen
Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä. Mutta
Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen
veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi
jokin onnettomuus. |
|
 |
Veljet Joosefin edessä
Niin Israelin pojat tulivat muiden
tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa
oli nälänhätä. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa;
hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin
veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen
maahan. Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät,
mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä
ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?"
He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan
elintarpeita". Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät
tunteneet häntä. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän
oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia;
olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin". He
vastasivat hänelle: |
|
"Ei, herra; palvelijasi ovat
tulleet ostamaan elintarpeita. Me olemme kaikki saman
miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi
eivät ole vakoojia." Mutta hän sanoi heille: "Ei ole
niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi
avoin". He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on
kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin
maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei
enää ole". Joosef sanoi heille: "Niin
on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia. Näin
te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te
ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule
tänne. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne
tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi,
että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten,
niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."
Veljet ymmärtävät tehneensä väärin
Hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi
päiväksi. Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille:
"Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen
Jumalaa pelkääväinen: jos olette rehellisiä miehiä, niin
jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan,
jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään
kotiin viljaa perheittenne nälänhätään. Ja tuokaa nuorin
veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten
todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän
täytyi tehdä niin. Mutta he sanoivat toinen toisellensa:
"Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä
teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa
tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä.
Sentähden on meille tullut tämä tuska." Ruuben vastasi
heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö
pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet
minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."
Mutta he eivät tienneet, että Joosef
ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta. Ja
hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas
heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän
joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna
jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa
heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin. Ja he
sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
Veljet lavastetaan pettureiksi
Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi
säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa
säkin suussa. Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu
rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni". Silloin
heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä
toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"
Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin
maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli
tapahtunut, ja sanoivat: "Mies, joka on sen maan
valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä,
niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa. Mutta me
sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä
mitään vakoojia; meitä on kaksitoista veljestä, saman
isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona
isämme luona Kanaanin maassa'. Mutta mies, sen maan
valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko
rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun
luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne
nälänhätään. Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne
luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan
rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne
takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'." Kun he
sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin
rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään
rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.
Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te
teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole,
Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä
minulta; kaikki tämä kohtaa minua". Ruuben vastasi
isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmat poikani,
jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun
huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin". Mutta
hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän
kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on
yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla,
jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat
hapseni vaipumaan murheella tuonelaan".
Uudelle matkalle Egyptiin
Mutta nälänhätä oli maassa kova. Ja kun
he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat
tuoneet Egyptistä, sanoi heidän isänsä heille: "Menkää
jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita".
Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies
teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla minun
kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'.
Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me
lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita. Mutta jos et
anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ette
saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole
teidän kanssanne'." Israel sanoi: "Minkätähden teitte
niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle
miehelle teillä olevan vielä veljen?" He vastasivat:
"Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme,
sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?'
Silloin me ilmoitimme hänelle, niinkuin asia on.
Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne
veljenne'?"
Juuda sanoi isällensä Israelille: "Anna
nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja
lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että
sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi. Minä
vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos
en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä
eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken
elinaikani. Totisesti, jos emme olisi näin
vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet
olla sieltä kotona."
Silloin heidän isänsä Israel sanoi
heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa
säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille
miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa,
kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita. Ja
ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette
takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa.
Ehkä se oli erehdys. Ottakaa sitten mukaanne myöskin
veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.
Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi
teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä
Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos
tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi." Niin
miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan
sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin;
ja he astuivat Joosefin eteen.
Kun Joosef näki
Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hän
huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään; teurasta
teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä
päivällistä minun kanssani". Ja mies teki, niinkuin
Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.
Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin
taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla
tuli takaisin meidän säkeissämme, ne nyt vievät meitä
tänne hyökätäkseen ja karatakseen meidän kimppuumme,
ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme". Niin
he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat
häntä talon ovella ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me
olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa
elintarpeita, ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme
säkkimme, niin katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä
suussa täysipainoisena; olemme nyt tuoneet ne mukanamme
takaisin. Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan
ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on
pannut meidän rahamme säkkeihimme." Hän vastasi: "Olkaa
rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän
isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen
säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän
toi heidän luokseen Simeonin. Ja hän vei miehet Joosefin
taloon ja antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja
heidän aaseilleen rehua. He laittoivat lahjansa
järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle;
sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida
siellä.
|
|
 |
Pikkuveljen
tapaaminen
Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he
hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja
kumartuivat maahan hänen edessänsä. Hän tervehti heitä
ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta
puhuitte? Vieläkö hän elää?" He vastasivat:
"Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä".
He kumartuivat ja heittäytyivät maahan. |
|
Hän nosti silmänsä ja näki veljensä
Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän
nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi:
"Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen". Mutta
silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä
nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja
etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni
sisähuoneeseen ja itki siellä.
Juhlat hämmentävät
Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli
ulos, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa". Ja
tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja
erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen
kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä
hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille
kauhistus. He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan,
esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä; ja
ihmetellen miehet katselivat toisiaan. Ja hän antoi
kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin
annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja
he joivat hänen kanssaan ja juopuivat.
Toinen testi
Sen jälkeen Joosef käski
huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit
viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane
itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun. Ja nuorimman
säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä
hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
Aamulla päivän valjetessa miehet saivat
aaseinensa lähteä matkalle. Mutta kun he olivat ehtineet
vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef
huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun
saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette
palkinneet hyvän pahalla? Onhan se juuri se, josta
isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te
olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'" Kun hän
sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat. He
vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin?
Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! Katso, rahan,
jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet
takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme
varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta? Se
palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me
muut tulemme herramme orjiksi." Hän vastasi: "Olkoon
niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään,
olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen
avasi säkkinsä. Hän etsi, alkaen vanhimmasta ja
lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin
säkistä. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat
kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
Juuda meni veljinensä Joosefin taloon,
jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen
eteensä. Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan
tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa
salatut ilmi?" Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan
herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme!
Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso,
me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se,
jolta malja löytyi." Hän sanoi: "Pois se, että minä
tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun
orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne
luo."
Juuda puolustaa pikkuveljeään
Silloin Juuda astui hänen eteensä ja
sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen
herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi
kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao! Herrani
kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai
veljeä?' Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona
vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla
päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on
kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja
hänen isänsä rakastaa häntä'. Niin sinä sanoit
palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni,
että silmäni saisivat katsella häntä'. Me vastasimme
herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä
jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'. Mutta sinä
sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule
tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö
minun kasvojeni edessä'. Ja me menimme kotiin
palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle
herrani sanat. Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen
ostamaan meille vähän elintarpeita'. Me sanoimme: 'Emme
voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa
mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen
miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole
mukanamme'. Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille:
'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi
poikaa. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin:
Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole
häntä siitä päivin nähnyt. Jos te nyt viette
minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin
te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla
tuonelaan.' Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi,
isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista,
johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, niin hän
nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja
me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme,
harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. Sillä
palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta
ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin
minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'. Ja
jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen
sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei
nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä
surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."
Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä
itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen
ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois
minun luotani!" Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun
Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti
ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon
hoviväki sen kuulivat. Joosef sanoi veljilleen: "Minä
olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?" Mutta hänen
veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin
hämmästyksissään he olivat hänen edessään. Mutta Joosef
sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni". Ja he
tulivat. Niin hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän
veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko
murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette
myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt
teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi
vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on
jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa
korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne
säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja
pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette
siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala;
hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen
hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle:
'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut
koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!
Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun
läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi
lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi, kaikki, mitä
sinulla on. Minä elätän sinua siellä - vielä on näet
viisi nälkävuotta - niin ettet sinä eikä sinun perheesi
eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.' Te
näette omin silmin, ja myöskin veljeni Benjamin näkee,
että minä itse teille puhun. Kertokaa siis isällenne
kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut minun osakseni
Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja
rientäkää ja tuokaa isäni tänne." Hän lankesi veljensä
Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki
hänen kaulassaan.´ Hän suuteli kaikkia veljiään ja
itki heidän rinnoillaan. Senjälkeen hänen veljensä
puhelivat hänen kanssaan.
Faraon käsky
Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet
olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, oli se faraon ja
kaikkien hänen palvelijainsa mieleen. Ja farao sanoi
Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää
kuormat juhtainne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin
maahan, ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun
luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptissä
on, ja te saatte syödä maan lihavuudesta'. Ja näin sinun
on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne
vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja
tuokaa isänne ja tulkaa. Älkää surko taloustavaroitanne,
sillä mitä parasta on koko Egyptin maassa, se on oleva
teidän omanne.'"
Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef
antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä
matkaa varten. Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun,
mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä
sekä viisi juhlapukua. Samoin hän lähetti isälleen
lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut
Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen
aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä
eväitä hänen isälleen matkaa varten.
Sitten hän päästi veljensä menemään ja
sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla". Niin he
lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo
Kanaanin maahan. Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat:
"Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan
valtias". Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän
ei uskonut heitä. Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä
Joosef oli heille puhunut. Ja kun hän näki vaunut, jotka
Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, niin elpyi heidän
isänsä Jaakobin henki. Israel sanoi: "Nyt on minulla
kyllin; poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä
katsomaan, ennenkuin kuolen".
Jumala puhuu
Niin Israel lähti matkalle mukanaan
kaikki, mitä hänellä oli. Ja kun hän saapui Beersebaan,
uhrasi hän teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle. Jumala puhui Israelille näyssä yöllä; hän
sanoi: "Jaakob, Jaakob!" Tämä vastasi: "Tässä olen". Niin hän sanoi: "Minä olen Jumala, sinun isäsi
Jumala; älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinut
siellä suureksi kansaksi. Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä
myös johdatan sinut sieltä takaisin. Ja Joosefin käsi on
sulkeva sinun silmäsi."
Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat
nostivat isänsä Jaakobin, lapsensa ja vaimonsa
vaunuihin, jotka farao oli lähettänyt häntä noutamaan. Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he
olivat hankkineet Kanaanin maassa, ja tulivat niin
Egyptiin, Jaakob ynnä kaikki hänen jälkeläisensä. Poikansa ja poikiensa pojat, tyttärensä ja
poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä, hän vei
mukanaan Egyptiin.
Joosef tapaa isänsä
Hän lähetti Juudan edellänsä Joosefin luo
ilmoittamaan hänelle tulostaan Gooseniin. Niin he
tulivat Goosenin maakuntaan. Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä
Israelia vastaan Gooseniin. Ja kun hän saapui hänen
eteensä, lankesi hän hänen kaulaansa ja itki kauan hänen
kaulassaan. Israel sanoi Joosefille: "Nyt minä kuolen
mielelläni, kun olen nähnyt sinun kasvosi ja tiedän,
että sinä vielä elät".
1Moos.37:2-36, 39:1-23, 40:1-23, 41, 42, 43, 44, 45, 46:1-7,
46:28-30
Tarina jatkuu ensimmäisessä Mooseksen
kirjassa luvussa 46..
|
|