|
Ilmoitus Johanneksen ihmeellisestä
syntymästä
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä
Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin
tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen
kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.
Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli
hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi.
Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja
hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, että
hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai
osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. Ja
kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella
rukoilemassa.
Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen
suitsutusalttarin oikealla puolella.
Hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi
pelko.
Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä
sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on
synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle
nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja
riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja
väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä
Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta
Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Hän
käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa,
kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja
tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin
Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."
Sakarias menettää puhekykynsä
Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän
käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on
iälliseksi tullut."
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel,
joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty
puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän
ilosanoman. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene
mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä
tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka
käyvät aikanansa toteen."
Kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät,
että hän niin kauan viipyi temppelissä.
Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille;
silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn
temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi. Ja
kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni
hän kotiinsa.
Niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli
raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen:
"Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän
katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten
ylenkatseen".
Ilmoitus Jeesuksen syntymästä
Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli
Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle
miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi:
"Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti,
mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä
sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä
tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava
hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää
kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa
hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on
oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen
valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua,
kun minä en miehestä mitään tiedä?"
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun
päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden
myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan
Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin
kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on
kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran
palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan".
Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
Jeesuksen ja Johanneksen äiti tapaavat
Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan
erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan
kotiin ja tervehti Elisabetia.
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi
hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä
Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja
sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu
sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä,
että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso,
kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini,
hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se,
joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on
tullut Herralta!"
Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua
autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa
pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on
hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut
alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja
rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut
huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa
laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan
iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme
puhunut."
Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi
jälleen kotiinsa.
Johannes syntyy, Sakarias saa äänensä
takaisin
Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti
pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa.
Kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias.
Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan
hänen nimensä on oleva Johannes".
Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole
ketään, jolla on se nimi". Ja he kysyivät viittomalla
lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle
annettavaksi.
Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat:
"Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät.
Kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa. Ja tuli pelko kaikille
heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean
vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja
kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja
sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran
käsi oli hänen kanssansa.
Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja
hän ennusti sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin
Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja
valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille
pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta -
niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin
profeettainsa suun kautta - pelastukseksi
vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä
vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja
muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän
vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen
meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä
palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen
edessään kaikkina elinpäivinämme. Ja sinä, lapsukainen,
olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet
käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän
puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen
meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." |